Kuuden sanan novelli

En halua sinun löytävän minua sieltä.

a Girl from Iran

Luin sarjakuvakirjan "Persepolis - iranilainen lapsuuteni" (2004, Otava). Se on suomennetuista kirjoista ensimmäinen kahden kirjan kirjasarjasta, jonka on luonut iranilainen Marjane Satrapi (1969-). Hän teki kirjoistaan omat elämänkertansa nuoruudestaan ja sitten opiskeluvuosistaan toisessa kirjassa. Hän eli lapsuutensa Teheranissa vauraassa ja länsimaalaistuneessa perheessä. 14 vuoden ikäisenä hänen vanhempansa lähettivät hänet Itävaltaan turvaan Iranin huonoilta ajoilta. Hän kuitenkin palasi takaisin Iraniin, avioitui ja erottuaan muutti Ranskaan Pariisiin, missä asuu tänäkin päivänä.

Itse Persepoliksen nimi viittaa historialliseen kaupunkiin. 

Juoni. "Persepolissa" asuu 10-vuotias Marji perheineen. Alkaa islamilainen vallankumous; sisällissotaa ja sotaa Irakin kanssa. Naiset joutuvat totutella huivinkäyttöön, kun islamilaiset fundamentalistit pääsevät valtaan. Marji ei kärsi vain pelkästään nuorten tavallisista ongelmista, vaan hän myös menettää hänelle läheisiä ihmisiä. Hän tuntee olevansa paljon vanhempi. Marji osallistuu mielenosoituksiin ja kapinoi. Hän oli uskovainen ja hänen lapsuudensa unelma-ammatti oli profeetta. Hänen mielessään pyöri paljon ristiriitaisia ajatuksia ja hän halusi ottaa asioista selvää. Sarjakuvassa kerrotaan, miten tuolloin Iranissa elettiin, Iranin väkivaltaisesta tilanteesta, ihmisten kohtelusta ja vapaudenhalusta. 

Henkilöt. Marji on nuori tyttö, hyvin oma-aloitteinen ja itsepäinen. Hän on todella uskova, ja vaikka hän haluaa noudattaa kaikkia uskonnollisia asioita, hän samalla pitää nykyteknologisesta elämäntavasta. Marji on kiltti, päättäväinen ja perhettään rakastava tyttö. Hänella on koulussa ja koulun ulkopuolella olevia kavereita, joiden kanssa hänellä on läheiset välit. Hän kiintyi myös omaan kotiapulaiseen.

Marjin perheeseen kuuluvat äiti ja isä, sekä Marjin mummi. Vanhemmat ovat hyvän elämän puolesta; he osallistuvat mielenosoituksiin ja tekevät kaiken perheensä eteen. Mummi on elegantti ja  hänellä on "suojelusenkelin" luonne.

Iranissa kaikki ovat tummatukkaisia. Naiset huntupukeisia.

Sarjakuvassa esiintyy myös Marjin mielikuvituksellinen jumala, jonka kanssa hän juttelee.

On niitä, jotka ovat uuden hallintomuodon puolesta, mutta enemmän niitä, jotka ovat sitä vastaan. Ihmiset jakautuivat sosiaalisiin luokkiin: mies toisesta luokasta ei voinut mennä naimisiin toisen luokan naisen kanssa. Ei saanut erottua joukosta, muuten ongelmia ei voinut välttää.

Miljöö. Sarjakuvan tapahtumapaikkana ovat vuodet 1980-1984, Iranin tavallinen kaupunki puistoineen ja rakennuksineen. Marjin perhe asuu tavallisessa talossa, tavallisella kadulla. Miljöö on muuten melko synkkä ja pelottava: aseita ja huntupukeisia naisia kaikkialla. Vaikka on menossa sota, kaupat ja koulut toimivat kuitenkin normaalisti. 

Ihmisillä oli hyvin yksinkertaista elämää. He elivät tarpeen mukaisesti, eikä heillä ollut rahaa "turhakkeisiin". Jos jollakin oli vähänkin jotain erikoisempaa päällä, alkoi heti moittiminen ja joskus siitä jopa rangaistiin. 

Sarjakuvan kuvissa on runsaasti tiedonvälitykseen käytettäviä esineitä, kuten esimerkiksi sanomalehdet ja radiot. Kaikesta tapahtuneesta hyökkäyksissä haluttiin tietää.

                               

Teema. Mielestäni teemana tässä teoksessa on "älä ikinä luovuta". Henkilöt pyrkivät aina eteenpäin ja he selviytyvät hyvinkin haastavista tilanteista. "Lähimmäisestä huolenpito" ja "turvallisuus" ovat myös kuvaavia teemoja tälle sarjakuvalle.

Arvot olivat kaikilla erilaiset: jotkut himoitsivat valtaa, jotkut rikkauksia, jotkut läheisiään. Kaikki valitsi oman tien ja kulkivat sitä mahdollisimman suoraan. 

Sarjakuva. Kuvat ovat selkeitä, niistä ymmärtää ja piirrostekniikka on hyvä: sopiva sekä lapsille, että aikuisille. Kaikki ruudut ovat mustavalkoisia. Tämä väriyhdistelmä kuvaa synkkyyttä, epätoivoa ja surua, mutta samalla iloa, toivoa ja sisäistä rauhaa. 

Mittasuhteet ovat oikeanlaiset kuten myös kuvakulmakin. Kuvia on mielenkiintoista tutkia, sillä ne ovat hyvin piirrettyt ja laatu on terävää. 

Kuva ja sana. Suurimassa osassa sarjakuvaa teksti selittää kuvaa. Ruuduissa on sopiva määrä tekstiä: ei liikaa, eikä liian vähän. Sitä jaksaa lukea, eikä siihen kyllästy. Teksti selventää kuvia todella hyvin ja tekstien avulla pääsee juoneen kiinni. Ilman tekstejä "Persepolista" ei pysty tulkita samalla tavalla. 

Minua kiinnosti eniten tässä sarjakuvassa se, miten eri kulttuurin ihmiset elävät, missä olosuhteissa ja miten he suhtautuvat asioihin ja myös heidän maailmankuvansa. Kiinnosti, millaiset tavat eri perheillä ovat ja miten he kommunikoivat toistensa kanssa. Kiinnosti myös sotaisa aika länsimaissa ja miten asioita ja esineitä pidettiin salassa. En olisi uskonut, että tämä sarjakuva tai sarjakuva ylipäätään olisi ollut näin hyvä.