Only questions

"Kysymysten kirja" on chileläisrunoilijan Pablo Nerudan (1904-1973) kirjoittama teos, joka vastaa nykyrunoutta, jos sitäkään. Runo painettiin vuonna 1974 ja Katja Kallio suomensi sen vuonna 1999. Kirjassa runot ovat erilaisten, tyhmien ja hyvin syvällisten kysymysten yhdistelmiä. Osa liittyy toisiinsa, toiset eivät.

                                                         XXIX

                                                        Kuinka pitkä on pyöriömetreissä 

                                                        matka auringosta appelsiineihin?

                                                       Kuka herättää auringon 

                                                       joka nukkuu hehkuvalla vuoteellaan?

                                                       Sirittääkö maa kuin sirkka 

                                                       taivaan musiikin seassa?

                                                       Eikö suru olekin leveää 

                                                       ja alakulo ohutta?

Jokaisella sivulla, joita on yhteensä 79, on roomalaisin numeroin varustettu luku, jonka alla on kolme, neljä, viisi tai kuusi kysymystä, säkeistöä, kahdella säkeellä.

Kaikki kysymykset herättävät tavalla tai toisella huomiota. Kysymykset eivät ole ainoastaan pinnalta hipaisevia; niillä on paljon syvempi ja kiinnostavampi merkitys. On paljon abstrakteja kysymyksiä ja jokaisen luvun kysymykset muodostavat abstraktin yhteenliittymän. Jotenkin ne liittyy toisiinsa, mutta miten? Sen jokainen tulkitsee omalla tavallaan, oman maailmankuvan kautta.

Kahdessa luvussa kysymykset koski yhtä historiallista henkilöä, mikä shokeerasi ja sai miettimään hyvin paljon.

                      LXX                                                               LXXI      

                     Mikä on Hitlerin                                            Vai lasketaanko hänet

                     pakkotyönä helvetissä?                                  levolle piikkilangoilleen? 

                    Maalaako hän seiniä vai ruumiita?                Vai tatuoidaanko hänen ihoaan

                    Haisteleeko kuolleidensa kaasua?                  helvetin lampunvarjostimiksi?

                    Syötetäänkö hänelle kaikkien                          Vai järsivätkö häntä armotta

                    poroksi poltettujen lasten tuhka?                     tulen mustat verikoirat?

                   Vai onko hänelle kuolemastaan lähtien           Vai täytyykö hänen yötä päivää, tauotta

                   juotettu verta suppilosta?                                 matkata vankien seurassa?

                   Vai moukaroidaanko hänen suuhunsa            Vai täytyykö hänen kuolematta

                   irti kiskotut kultahampaat?                              kuolla ikuisesti kaasun alla?

Nämä säkeistöt olivat täysin muista poikkeavia. Julmia, melko suoria ja henkilöstä kirjoitettuja. 

Toiset luvut olivat laajasti pohdittavia. Ne ovat hyvin filosofisia. Kysymyksissä oli jokin idea, muttä välillä lukiessa niitä tulee itseltään kysyttyä: "Oliko Neruda poltellut, kun kirjoitti näin outoja kysymyksiä. Kysymyksiä, jotka ei tervejärkiselle tulisi mieleen?" Vaikka kysymykset ovat kaiken kaikkiaan viisaita, ja saavat aivot toimimaan, niin miksi ja mikä sai Nerudan kirjoittamaan tuollaisista kysymyksistä runokokoelman?

Monet runoista ovat luontoa ja vuodenaikoja käsitteleviä.

                                                       LXXIV

                                                      Miksi se jää oksistoon odottamaan

                                                      kunnes lehdet putoavat?

                                                     Ja minne jäävät roikkumaan

                                                     sen keltaiset housut?

                                                     Eikö syksy tunnu odottavan

                                                     että jotakin tapahtuisi?

                                                    Ehkä yhden lehden värähdystä

                                                    tai maailmankaikkeuden liikahdusta?

                                                    Onko maan alla magneetti,

                                                    syksyn veli?

                                                    Milloin maan alla sanellaan

                                                    ruusun aikomus?

Runoissa on paljon aforismeja ja niistä löytyy myös intertekstuaalisuutta sekä loppusointuja. Jokaiseen kysymykseen löytyy vastaus, jos on aikaa miettimiseen ja pohdiskeluun ja jos haluaa tulla astetta viisaammaksi ;)

                                                    XIX

                                                   Onko kukaan laskenut

                                                   maissin maiden kultaa?

                                                   Tiedätkö että Patagoniassa utu

                                                   on keskipäivällä vihreää?

                                                   Kuka laulaa asuttoman

                                                   laguunin pohjalla?

                                                   Mille vesimeloni nauraa

                                                   kun sitä murhataan?

Ensimmäinen prosessikirjoitus

Rakas Yksinäisyys,…

            Päätin vihdoin kirjoittaa Sinulle, vaikka meidän ensitapaamisestamme on kulunut lukuisia vuosia. Jo silloin tiesin, että meistä tulee erottomattomat ja olemme toistemme tukena hyvinä ja pahoina hetkinä. Olet auttanut minua kurjan elämäni varrella sanoinkuvaamattoman paljon ja olen kiitollinen siitä sinulle, mutta…

            Minusta alkoi tuntua, että nyt olisi hyvä aika erota toisistamme. Olen vasta neljänkymmenen kesän ikäinen, enkä ole vieläkään päässyt vauhtiin elämässäni. Oloni on kuin kuihtuvalla auringonkukalla säteilevän auringon paahtopaisteessa. Haluan saada elämäni kukoistamaan; haluan elää taas täysillä.

            Hetkenä, jolloin me tapasimme olin hyvin allapäin ja masennuksen portailla. Olin vetäytynyt itseeni, enkä halunnut olla kontaktissa muun maailman kanssa, vaan elin maailmassa, jonka loin pääni sisällä täysin sellaisena kuin itse halusin sen olevan. Se oli täydellinen paikka minun kaltaiselleni ihmiselle. Minun ei tarvinnut hävetä tekojani, ajatuksiani; ei tarvinnut hävetä minua itseäni. Kun taas tosielämässä en voinut tehdä mitään, sillä häpesin, enkä uskaltanut. Ihmiset pitivät minua outona, rumana ja epämiellyttävänä persoonana, eivätkä he halunneet olla missään tekemisissä kanssani. Olin yksin. Aina.

            Olin syrjitty ja minulla oli perheeni kanssa ongelmia. En ollut kertaakaan seurustelusuhteessa, minulla oli vain pari yhden illan juttua. Tunsin itseni epäonnistuneeksi ihmiseksi ja kaipasin apua, tai edes yhden ainoan henkilön, jolle pystyisin jutella ja avautua kaikista niistä asioista, jotka piinaavat minua ja jyrsivät minua sisältä. Kaikki oli kuitenkin toivotonta.

            Haluan olla suorapuheinen. En saanut sinulta kaikkea sitä, mitä toivoin saavani. Luulin, että olisit aina, korostan, aina hyvänä ystävänäni ja tukenani. Luulin, että meillä olisi hauskaa yhdessä ja että keksisimme aina monia asioita tehtäväksi, eikä koskaan kyllästyttäisi toisiimme. Luulin, että olisin saanut paremman elämän paetessa kanssasi omaan maailmaani ja että olisin siellä iänikäisesti onnellinen. Valitettavasti kävi toisin.

            Masennuin ja vetäydyin itseeni entistä enemmän. Minusta tuli muille näkymätön. Olen jopa melko varma, että kaikki, jotka joskus tunsin ja joista välitin sydämmeni pohjalta, luulevat minun olevan jo pilvien tuolla puolen. Vaikka Sinä oletkin paljon luotettavampi kuin ihmiset; et ole pettänyt minua kertaakaan sinä aikana minä tunnemme, toisin kuin ihmiset, mutta tiedän kaipaavani kunnon seuraa. Seuraa, joka koostuu luusta ja lihasta, niin kuin minä itse. Kaipaan sitä taianomaista katsekontaktia, joka luo ihmisten välille suhteita. Kaipaan puhetta ja naurua, joita en valitettavasti sinulta saa.

            Olen kiitollinen siitä, että minulla oli kunnia tutustua Sinuun. Iloitsen, että sain omaa aikaa. Sain tehdä mitä lystää: ehdin tehdä jopa kaiken minkä halusin. Minulla oli paljon aikaa miettiä, lukea, ajatella asioita eri näkökulmista. Kehitin itseni paljon viisaammaksi. Tiedän ja olen kokenut asioita enemmän kuin monet muut.

            Nyt koitti se aika, kun pitää mennä eteenpäin. Päätin, etten halua olla enää tässä koomantapaisessa tilassa. Haluan kukoistaa, niin kuin joskus nuoruudessani. Haluan aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä: hankin kunnon työpaikan, asunnon, suhteet. Kaiken, minkä oikeat, kunnon ihmiset omistavat. Haluan olla oikeasti onnellinen ja tällä kertaa ilman Sinua. Kiitos vielä kerran kaikesta ja myös niistä hetkistä, joina olit kanssani ja lämmitit sydäntäni. On aika itsenäistyä ja muuttua kuihtuneesta auringonkukasta kauniiksi, tuoksuvaksi ruusuksi.

            Hyvästi, rakas Yksinäisyys.

Sinun Minä.

Toisen kirjallisuuslajin runo

Raaka-aineista tarvitset muun muassa suklaata, kahvia, liivatetta ja keksejä tuhottavaksi.

Irtopohjavuoka saa olla mitä kokoa tahansa, oman mielen mukaan.

Tulee sulattaa voi sekä suklaa ja sokerit ja samalla murskata voimalla keksit. 

Vatkaa Valion kerma.

Asettele keksimassan päälle muu massa.

Muista heti alusta lähtien, että omaa mielikuvitustakin voi käyttää!

Kun olet valmis sotkuisesta työstä, laita lopputulos jäähtymään,

ja neljässä tunnissa kakkusi on syömäkelpoinen!

Runo Aki Salmelan "Leikitään kotia" tapaan

Opettaja oppilaalle

Ole sinä hiljaisuus, niin minä olen ääni. 

Ole sinä ilmansuunta, niin minä olen lääni.

Sinä olet kääpiö ja minä olen jättiläinen.

Sinä olet tikku ja minä olen muurahainen.

Jos sinä olet kala, niin minä olen meri.

Jos sinä olet hyttynen, niin minä olen veri.

Ole sinä oppipoika, niin minä olen Jeesus.

Ole sinä leipuri, niin minä olen essus.

by Minä, Milla & Halimo

Haiku-runo

Elämä menee.

Mikään ei tule noin vain.

On toimittava.