Only questions

"Kysymysten kirja" on chileläisrunoilijan Pablo Nerudan (1904-1973) kirjoittama teos, joka vastaa nykyrunoutta, jos sitäkään. Runo painettiin vuonna 1974 ja Katja Kallio suomensi sen vuonna 1999. Kirjassa runot ovat erilaisten, tyhmien ja hyvin syvällisten kysymysten yhdistelmiä. Osa liittyy toisiinsa, toiset eivät.

                                                         XXIX

                                                        Kuinka pitkä on pyöriömetreissä 

                                                        matka auringosta appelsiineihin?

                                                       Kuka herättää auringon 

                                                       joka nukkuu hehkuvalla vuoteellaan?

                                                       Sirittääkö maa kuin sirkka 

                                                       taivaan musiikin seassa?

                                                       Eikö suru olekin leveää 

                                                       ja alakulo ohutta?

Jokaisella sivulla, joita on yhteensä 79, on roomalaisin numeroin varustettu luku, jonka alla on kolme, neljä, viisi tai kuusi kysymystä, säkeistöä, kahdella säkeellä.

Kaikki kysymykset herättävät tavalla tai toisella huomiota. Kysymykset eivät ole ainoastaan pinnalta hipaisevia; niillä on paljon syvempi ja kiinnostavampi merkitys. On paljon abstrakteja kysymyksiä ja jokaisen luvun kysymykset muodostavat abstraktin yhteenliittymän. Jotenkin ne liittyy toisiinsa, mutta miten? Sen jokainen tulkitsee omalla tavallaan, oman maailmankuvan kautta.

Kahdessa luvussa kysymykset koski yhtä historiallista henkilöä, mikä shokeerasi ja sai miettimään hyvin paljon.

                      LXX                                                               LXXI      

                     Mikä on Hitlerin                                            Vai lasketaanko hänet

                     pakkotyönä helvetissä?                                  levolle piikkilangoilleen? 

                    Maalaako hän seiniä vai ruumiita?                Vai tatuoidaanko hänen ihoaan

                    Haisteleeko kuolleidensa kaasua?                  helvetin lampunvarjostimiksi?

                    Syötetäänkö hänelle kaikkien                          Vai järsivätkö häntä armotta

                    poroksi poltettujen lasten tuhka?                     tulen mustat verikoirat?

                   Vai onko hänelle kuolemastaan lähtien           Vai täytyykö hänen yötä päivää, tauotta

                   juotettu verta suppilosta?                                 matkata vankien seurassa?

                   Vai moukaroidaanko hänen suuhunsa            Vai täytyykö hänen kuolematta

                   irti kiskotut kultahampaat?                              kuolla ikuisesti kaasun alla?

Nämä säkeistöt olivat täysin muista poikkeavia. Julmia, melko suoria ja henkilöstä kirjoitettuja. 

Toiset luvut olivat laajasti pohdittavia. Ne ovat hyvin filosofisia. Kysymyksissä oli jokin idea, muttä välillä lukiessa niitä tulee itseltään kysyttyä: "Oliko Neruda poltellut, kun kirjoitti näin outoja kysymyksiä. Kysymyksiä, jotka ei tervejärkiselle tulisi mieleen?" Vaikka kysymykset ovat kaiken kaikkiaan viisaita, ja saavat aivot toimimaan, niin miksi ja mikä sai Nerudan kirjoittamaan tuollaisista kysymyksistä runokokoelman?

Monet runoista ovat luontoa ja vuodenaikoja käsitteleviä.

                                                       LXXIV

                                                      Miksi se jää oksistoon odottamaan

                                                      kunnes lehdet putoavat?

                                                     Ja minne jäävät roikkumaan

                                                     sen keltaiset housut?

                                                     Eikö syksy tunnu odottavan

                                                     että jotakin tapahtuisi?

                                                    Ehkä yhden lehden värähdystä

                                                    tai maailmankaikkeuden liikahdusta?

                                                    Onko maan alla magneetti,

                                                    syksyn veli?

                                                    Milloin maan alla sanellaan

                                                    ruusun aikomus?

Runoissa on paljon aforismeja ja niistä löytyy myös intertekstuaalisuutta sekä loppusointuja. Jokaiseen kysymykseen löytyy vastaus, jos on aikaa miettimiseen ja pohdiskeluun ja jos haluaa tulla astetta viisaammaksi ;)

                                                    XIX

                                                   Onko kukaan laskenut

                                                   maissin maiden kultaa?

                                                   Tiedätkö että Patagoniassa utu

                                                   on keskipäivällä vihreää?

                                                   Kuka laulaa asuttoman

                                                   laguunin pohjalla?

                                                   Mille vesimeloni nauraa

                                                   kun sitä murhataan?

Ensimmäinen prosessikirjoitus

Rakas Yksinäisyys,…

            Päätin vihdoin kirjoittaa Sinulle, vaikka meidän ensitapaamisestamme on kulunut lukuisia vuosia. Jo silloin tiesin, että meistä tulee erottomattomat ja olemme toistemme tukena hyvinä ja pahoina hetkinä. Olet auttanut minua kurjan elämäni varrella sanoinkuvaamattoman paljon ja olen kiitollinen siitä sinulle, mutta…

            Minusta alkoi tuntua, että nyt olisi hyvä aika erota toisistamme. Olen vasta neljänkymmenen kesän ikäinen, enkä ole vieläkään päässyt vauhtiin elämässäni. Oloni on kuin kuihtuvalla auringonkukalla säteilevän auringon paahtopaisteessa. Haluan saada elämäni kukoistamaan; haluan elää taas täysillä.

            Hetkenä, jolloin me tapasimme olin hyvin allapäin ja masennuksen portailla. Olin vetäytynyt itseeni, enkä halunnut olla kontaktissa muun maailman kanssa, vaan elin maailmassa, jonka loin pääni sisällä täysin sellaisena kuin itse halusin sen olevan. Se oli täydellinen paikka minun kaltaiselleni ihmiselle. Minun ei tarvinnut hävetä tekojani, ajatuksiani; ei tarvinnut hävetä minua itseäni. Kun taas tosielämässä en voinut tehdä mitään, sillä häpesin, enkä uskaltanut. Ihmiset pitivät minua outona, rumana ja epämiellyttävänä persoonana, eivätkä he halunneet olla missään tekemisissä kanssani. Olin yksin. Aina.

            Olin syrjitty ja minulla oli perheeni kanssa ongelmia. En ollut kertaakaan seurustelusuhteessa, minulla oli vain pari yhden illan juttua. Tunsin itseni epäonnistuneeksi ihmiseksi ja kaipasin apua, tai edes yhden ainoan henkilön, jolle pystyisin jutella ja avautua kaikista niistä asioista, jotka piinaavat minua ja jyrsivät minua sisältä. Kaikki oli kuitenkin toivotonta.

            Haluan olla suorapuheinen. En saanut sinulta kaikkea sitä, mitä toivoin saavani. Luulin, että olisit aina, korostan, aina hyvänä ystävänäni ja tukenani. Luulin, että meillä olisi hauskaa yhdessä ja että keksisimme aina monia asioita tehtäväksi, eikä koskaan kyllästyttäisi toisiimme. Luulin, että olisin saanut paremman elämän paetessa kanssasi omaan maailmaani ja että olisin siellä iänikäisesti onnellinen. Valitettavasti kävi toisin.

            Masennuin ja vetäydyin itseeni entistä enemmän. Minusta tuli muille näkymätön. Olen jopa melko varma, että kaikki, jotka joskus tunsin ja joista välitin sydämmeni pohjalta, luulevat minun olevan jo pilvien tuolla puolen. Vaikka Sinä oletkin paljon luotettavampi kuin ihmiset; et ole pettänyt minua kertaakaan sinä aikana minä tunnemme, toisin kuin ihmiset, mutta tiedän kaipaavani kunnon seuraa. Seuraa, joka koostuu luusta ja lihasta, niin kuin minä itse. Kaipaan sitä taianomaista katsekontaktia, joka luo ihmisten välille suhteita. Kaipaan puhetta ja naurua, joita en valitettavasti sinulta saa.

            Olen kiitollinen siitä, että minulla oli kunnia tutustua Sinuun. Iloitsen, että sain omaa aikaa. Sain tehdä mitä lystää: ehdin tehdä jopa kaiken minkä halusin. Minulla oli paljon aikaa miettiä, lukea, ajatella asioita eri näkökulmista. Kehitin itseni paljon viisaammaksi. Tiedän ja olen kokenut asioita enemmän kuin monet muut.

            Nyt koitti se aika, kun pitää mennä eteenpäin. Päätin, etten halua olla enää tässä koomantapaisessa tilassa. Haluan kukoistaa, niin kuin joskus nuoruudessani. Haluan aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä: hankin kunnon työpaikan, asunnon, suhteet. Kaiken, minkä oikeat, kunnon ihmiset omistavat. Haluan olla oikeasti onnellinen ja tällä kertaa ilman Sinua. Kiitos vielä kerran kaikesta ja myös niistä hetkistä, joina olit kanssani ja lämmitit sydäntäni. On aika itsenäistyä ja muuttua kuihtuneesta auringonkukasta kauniiksi, tuoksuvaksi ruusuksi.

            Hyvästi, rakas Yksinäisyys.

Sinun Minä.

Toisen kirjallisuuslajin runo

Raaka-aineista tarvitset muun muassa suklaata, kahvia, liivatetta ja keksejä tuhottavaksi.

Irtopohjavuoka saa olla mitä kokoa tahansa, oman mielen mukaan.

Tulee sulattaa voi sekä suklaa ja sokerit ja samalla murskata voimalla keksit. 

Vatkaa Valion kerma.

Asettele keksimassan päälle muu massa.

Muista heti alusta lähtien, että omaa mielikuvitustakin voi käyttää!

Kun olet valmis sotkuisesta työstä, laita lopputulos jäähtymään,

ja neljässä tunnissa kakkusi on syömäkelpoinen!

Runo Aki Salmelan "Leikitään kotia" tapaan

Opettaja oppilaalle

Ole sinä hiljaisuus, niin minä olen ääni. 

Ole sinä ilmansuunta, niin minä olen lääni.

Sinä olet kääpiö ja minä olen jättiläinen.

Sinä olet tikku ja minä olen muurahainen.

Jos sinä olet kala, niin minä olen meri.

Jos sinä olet hyttynen, niin minä olen veri.

Ole sinä oppipoika, niin minä olen Jeesus.

Ole sinä leipuri, niin minä olen essus.

by Minä, Milla & Halimo

Haiku-runo

Elämä menee.

Mikään ei tule noin vain.

On toimittava.

Kuuden sanan novelli

En halua sinun löytävän minua sieltä.

a Girl from Iran

Luin sarjakuvakirjan "Persepolis - iranilainen lapsuuteni" (2004, Otava). Se on suomennetuista kirjoista ensimmäinen kahden kirjan kirjasarjasta, jonka on luonut iranilainen Marjane Satrapi (1969-). Hän teki kirjoistaan omat elämänkertansa nuoruudestaan ja sitten opiskeluvuosistaan toisessa kirjassa. Hän eli lapsuutensa Teheranissa vauraassa ja länsimaalaistuneessa perheessä. 14 vuoden ikäisenä hänen vanhempansa lähettivät hänet Itävaltaan turvaan Iranin huonoilta ajoilta. Hän kuitenkin palasi takaisin Iraniin, avioitui ja erottuaan muutti Ranskaan Pariisiin, missä asuu tänäkin päivänä.

Itse Persepoliksen nimi viittaa historialliseen kaupunkiin. 

Juoni. "Persepolissa" asuu 10-vuotias Marji perheineen. Alkaa islamilainen vallankumous; sisällissotaa ja sotaa Irakin kanssa. Naiset joutuvat totutella huivinkäyttöön, kun islamilaiset fundamentalistit pääsevät valtaan. Marji ei kärsi vain pelkästään nuorten tavallisista ongelmista, vaan hän myös menettää hänelle läheisiä ihmisiä. Hän tuntee olevansa paljon vanhempi. Marji osallistuu mielenosoituksiin ja kapinoi. Hän oli uskovainen ja hänen lapsuudensa unelma-ammatti oli profeetta. Hänen mielessään pyöri paljon ristiriitaisia ajatuksia ja hän halusi ottaa asioista selvää. Sarjakuvassa kerrotaan, miten tuolloin Iranissa elettiin, Iranin väkivaltaisesta tilanteesta, ihmisten kohtelusta ja vapaudenhalusta. 

Henkilöt. Marji on nuori tyttö, hyvin oma-aloitteinen ja itsepäinen. Hän on todella uskova, ja vaikka hän haluaa noudattaa kaikkia uskonnollisia asioita, hän samalla pitää nykyteknologisesta elämäntavasta. Marji on kiltti, päättäväinen ja perhettään rakastava tyttö. Hänella on koulussa ja koulun ulkopuolella olevia kavereita, joiden kanssa hänellä on läheiset välit. Hän kiintyi myös omaan kotiapulaiseen.

Marjin perheeseen kuuluvat äiti ja isä, sekä Marjin mummi. Vanhemmat ovat hyvän elämän puolesta; he osallistuvat mielenosoituksiin ja tekevät kaiken perheensä eteen. Mummi on elegantti ja  hänellä on "suojelusenkelin" luonne.

Iranissa kaikki ovat tummatukkaisia. Naiset huntupukeisia.

Sarjakuvassa esiintyy myös Marjin mielikuvituksellinen jumala, jonka kanssa hän juttelee.

On niitä, jotka ovat uuden hallintomuodon puolesta, mutta enemmän niitä, jotka ovat sitä vastaan. Ihmiset jakautuivat sosiaalisiin luokkiin: mies toisesta luokasta ei voinut mennä naimisiin toisen luokan naisen kanssa. Ei saanut erottua joukosta, muuten ongelmia ei voinut välttää.

Miljöö. Sarjakuvan tapahtumapaikkana ovat vuodet 1980-1984, Iranin tavallinen kaupunki puistoineen ja rakennuksineen. Marjin perhe asuu tavallisessa talossa, tavallisella kadulla. Miljöö on muuten melko synkkä ja pelottava: aseita ja huntupukeisia naisia kaikkialla. Vaikka on menossa sota, kaupat ja koulut toimivat kuitenkin normaalisti. 

Ihmisillä oli hyvin yksinkertaista elämää. He elivät tarpeen mukaisesti, eikä heillä ollut rahaa "turhakkeisiin". Jos jollakin oli vähänkin jotain erikoisempaa päällä, alkoi heti moittiminen ja joskus siitä jopa rangaistiin. 

Sarjakuvan kuvissa on runsaasti tiedonvälitykseen käytettäviä esineitä, kuten esimerkiksi sanomalehdet ja radiot. Kaikesta tapahtuneesta hyökkäyksissä haluttiin tietää.

                               

Teema. Mielestäni teemana tässä teoksessa on "älä ikinä luovuta". Henkilöt pyrkivät aina eteenpäin ja he selviytyvät hyvinkin haastavista tilanteista. "Lähimmäisestä huolenpito" ja "turvallisuus" ovat myös kuvaavia teemoja tälle sarjakuvalle.

Arvot olivat kaikilla erilaiset: jotkut himoitsivat valtaa, jotkut rikkauksia, jotkut läheisiään. Kaikki valitsi oman tien ja kulkivat sitä mahdollisimman suoraan. 

Sarjakuva. Kuvat ovat selkeitä, niistä ymmärtää ja piirrostekniikka on hyvä: sopiva sekä lapsille, että aikuisille. Kaikki ruudut ovat mustavalkoisia. Tämä väriyhdistelmä kuvaa synkkyyttä, epätoivoa ja surua, mutta samalla iloa, toivoa ja sisäistä rauhaa. 

Mittasuhteet ovat oikeanlaiset kuten myös kuvakulmakin. Kuvia on mielenkiintoista tutkia, sillä ne ovat hyvin piirrettyt ja laatu on terävää. 

Kuva ja sana. Suurimassa osassa sarjakuvaa teksti selittää kuvaa. Ruuduissa on sopiva määrä tekstiä: ei liikaa, eikä liian vähän. Sitä jaksaa lukea, eikä siihen kyllästy. Teksti selventää kuvia todella hyvin ja tekstien avulla pääsee juoneen kiinni. Ilman tekstejä "Persepolista" ei pysty tulkita samalla tavalla. 

Minua kiinnosti eniten tässä sarjakuvassa se, miten eri kulttuurin ihmiset elävät, missä olosuhteissa ja miten he suhtautuvat asioihin ja myös heidän maailmankuvansa. Kiinnosti, millaiset tavat eri perheillä ovat ja miten he kommunikoivat toistensa kanssa. Kiinnosti myös sotaisa aika länsimaissa ja miten asioita ja esineitä pidettiin salassa. En olisi uskonut, että tämä sarjakuva tai sarjakuva ylipäätään olisi ollut näin hyvä.